Puhuttaessa musiikista kaupunkikulttuurin osana, on ensin paikallaan määritellä molemmat käsitteet. Musiikki on säveltaidetta, ja se on ihmisen kulttuurille ominaislaatuinen, ääneen perustuva taiteen ja viestinnän muoto. Musiikkia ei pysty yksiselitteisesti määrittelemään. Ääni kuin ääni voi olla musiikkia, mikäli äänen tuottaja sen musiikiksi tarkoittaa tai kuulija sen sellaiseksi ymmärtää. Kaupunkikulttuurin määritelmää miettiessä taas törmää lähes samankaltaiseen monimuotoisuuteen. Kaupunkikulttuurilla käsitetään kaupunkilaista elämäntapaa. Esimerkiksi kaupungilla kiertely ja katselu suuren väkijoukon mukana on perustavanlaatuinen kaupunkielämän sosiaalinen muoto.
Viime vuosina kaupunkien asukkaat ovat ottaneet aktiivisen roolin kaupunkikulttuurin luojina. Kaupungin rooli on lähinnä olla mahdollistaja sekä koordinaattori. Uudenlainen kaupunkikulttuuri on pienellä budjetilla toteutettua ja yhteisöllistä. Sen syntyyn ovat vaikuttaneet monet tekijät, mutta merkittävin niistä lienee sosiaalisen median, erityisesti Facebookin, yleistyminen. Tänään toisilleen ennestään tuntemattomatkin ihmiset voivat toteuttaa suuria hankkeita vauhdilla ja vaivattomasti. Näistä hankkeista, esimerkiksi musiikkitapahtumista, voi tiedottaa ainoastaan sosiaalisen median kautta laajalle joukolle ilmaiseksi, ja saada aikaan suuren yleisötapahtuman.
Spontaanista hallituksi
Kulttuuri mielletään usein lähinnä taiteen tuottamiseksi ja kuluttamiseksi. Uusi kaupunkikulttuuri haastaa perinteistä taiteen tuottamisen tapaa. Esimerkkinä keskeisestä sosiaalisesta kanssakäymisestä ovatkin erilaiset kaupunkitapahtumat, -konsertit ja -festivaalit. Museot, laitosteatterit ja orkesterit löytävät tuoretta yleisöä kaduilta ja toreilta. Esimerkiksi Tampereen Filharmonikot ovat järjestäneet avoimia, suuren suosion saaneita puistokonsertteja. Myös uusi kaupunkikulttuuri saa vähitellen vakiintuneita muotoja, ja osa siitä institutionaalistuu tai kaupallistuu. Pienistä, spontaaneista katufestivaaleista, kuten Block Partystä tai Flow Festivalista on muodostunut jättimäisiä kesätapahtumia.
Tulevaisuuden kaupunkikulttuuri tulee olemaan elävä sekoitus niin kaupunkilaisista nousevaa spontaanisuutta kuin perinteisten taidelaitosten korkeakulttuuria. Nämä yhdessä luovat kaupungin hengen. Monissa Suomen kaupungeissa on kaupunkikulttuuria luotu kaupungin kaduilla tapahtuvalla musiikin esittämisellä jo hyvinkin kauan sitten. Esimerkiksi tamperelainen Tammerkosken sillalla -televisio-ohjelma keräsi kaupunkilaisia interaktiivisiin yhteislaulutapahtumiin. Oli kyse sitten musiikista tai tapahtumista, ihmiset joko liittyvät niihin tai tietoisesti erottautuvat niistä, ja myös sillä tavoin ovat mukana luomassa kaupunkikulttuuria, joko osallistumalla tai olemalla osallistumatta.
Kaupunkiradio kulttuurin tuottamisen keskiössä
Musiikista osana kaupunkikulttuuria ei voi kirjoittaa mainitsematta kaupunkiradioita, niin lähellä toisiaan ne ovat. Vaikkakin kaupallisten kaupunkiradioiden taival suomalaisessa radiokentässä on ollut vielä suhteellisen lyhyt, ne ovat muuttuneet paljon ja tuntuvat myös olevan jatkuvassa muutoksen tilassa, johon vaikuttaa nimenomaan kaupunkilaisten palaute.
Aikakaudesta riippumatta kaupunkikulttuuri ja kaupunkimediat näyttävät kulkevan lähes poikkeuksetta käsi kädessä. Kaupunkimedioihin lukeutuvat jo ennen kaupunkiradioita vaikuttaneet kaupunkilehdet, jotka ennen sosiaalisen median aikaa toimivat matalan kynnyksen tiedotuskanavana paikallisiin tapahtumiin.
Kaupunkiradio toki tuottaa muutakin ohjelmasisältöä kuin musiikkia, mutta musiikki on tärkeä osa kaupallisen radion olemusta kaikissa ohjelmissa. Paikallinen radio myös usein tuottaa itse mainostajiensa mainoksen sisällön, ja musiikki kuuluu yleensä olennaisena osana mainokseen. Juuri tunnusmusiikki tuo tuotteen mieleen, ja paikallisradiossa mainostetaan paikallisia palveluja. Paikallisuutiset kaupungin omalla murteella on kaupunkikulttuurin tuottamista ja paikallisuuden ylläpitämistä. Myös paikalliset tapahtumat, kaupunkitapahtumat, -konsertit ja -festivaalit, niiden mainostaminen ja niihin osallistuminen raportoimalla ovat tärkeä osa kaupunkiradioiden toimintaa.
Katusoittajat kaupunkikulttuurin lähettiläinä
Katusoittajat ovat kuuluneet suomalaiseen kaupunkikulttuuriin olennaisena osana 1800-luvun alusta asti. Suomessa kierteli niin ulkomaalaisia kuin suomalaisiakin soittajia ja posetiivareita. Seitsemänkymmenluvulta alkoi katusoittajien uusi tuleminen. Edeltävät sata vuotta katusoittajat ovat olleet enemmän tai vähemmän hyväksyttyjä, mutta uuden nousun jälkeen kukoistus on ollut jatkuvaa.
Kahdeksankymmenluvulta alkanut kaupunkikulttuurin murros ja jäykkien rakenteiden purkaminen on antanut jalansijaa katumuusikoille, ja nykyään katusoittajat ovat jokakesäinen ja odotettu näky Suomen kaupungeissa. Nykyajan katusoittajat ovat kaukana sodanjälkeisen ajan, käytännössä kerjuuluvan saaneista esiintyjistä.
Tänä päivänä kaduilla näkee soitettavan kaikkia musiikin genrejä, ja kokoonpanot vaihtelevat yksinsoittajasta kokonaisiin ammattimuusikoista muodostuviin kokoonpanoihin. Katusoittoon ei tarvita enää lupaa ja soittaa saa missä tahansa, mutta jotkut kaupungit ovat varustaneet paikkoja, joissa katusoittajien suorastaan toivotaan esiintyvän. Esimerkiksi torilla saattaa olla paikka katusoittajalle. Julkisten kulkuvälineiden asemat ovat suosittuja esiintymispaikkoja myös talvella, koska Suomen ilmasto asettaa rajoituksensa katumusisoinnille. Katusoittajat kiinnostavat ihmisiä ja kokoavat useinkin ympärilleen arvostavan kuulijakunnan genrestä riippumatta. Spontaani musiikin tuottaminen ja kuuntelu on kaupunkikulttuuria aidoimmillaan.
Musiikin helppous
Musiikki on keskeinen osa kaupunkikulttuuria, sen suoranainen peruspilari. Musiikkia on helpompi tuottaa spontaanisti missä tahansa yhteydessä tai paikassa kuin esimerkiksi tanssia tai teatteria, kirjallisuudesta puhumattakaan. Soitto kuuluu perinteisesti arkiseen elämään myös taustamusiikkina, eikä se vaadi välttämättä pysähtymään ja keskittymään, vaikka myös niin voi tehdä. Musiikki ei vaadi yleisöltään paljon kuten muut taidemuodot, mutta antaa silti yhtä paljon, kun sitä pysähtyy kuuntelemaan. Esimerkiksi teatteri vaatii katsojaltaan paljon intensiivisemmän otteen, myös spontaanina katuesityksenä.
Yhteenveto
Musiikki on olennainen osa kaupunkikulttuuria, sen ehdottomia peruspilareita. Musiikkia voi tuottaa suunnitellusti suurilla kokoonpanoilla ja ammatillisella sekä taiteellisella kunnianhimolla, mutta myös spontaanisti kitara ja mies -periaatteella kadunkulmassa. Tavat, joilla kaupunkilaiset elävät, liikkuvat kaupungissaan, kuluttavat vapaa-aikansa ja ottavat kaupungin tilan haltuunsa, ovat kaikki uutta kaupunkikulttuuria. Osa kuviota on se, miten kaupunkilaiset asettuvat omille paikoilleen ilmiöiden keskellä. Aiemmin kaupunki nähtiin paikkana, jonka käyttämiseen oli oikeus julkisella sektorilla. Merkittävän kulttuurin luomiseen ei kuitenkaan tarvita rahaa tai raskasta organisaatiota.